Neljäs viikko tosiaan loppusuoralla.
Tällä viikolla olen lipsunut dieetistä.
Keskiviikkona kävin ystävien kanssa ulkona syömässä ja eilen olin kahdilla eri lapsisynttäreillä.
Tänään olisi yhdet ristiäiset. On siis tullut "tankattua" hiilareita enemmän ja vähemmän.
Jos sitten kaksi viimeistä viikkoa tsemppaisi.

Alussa ajattelin että 6 viikkoa tuntuu ikuisuudelta, mutta aika on mennyt todella nopeasti.
Olen tyytyväinen. Tähän mennessä olen saanut pudotettua 7% lähtöpainosta.
Toukokuun loppuun mennessä luvun pitäisi olla 15%, niin olen päässyt tavoitteeseeni.

Superdieetin aikana olen huomannut, että töissä jaksan tehdä asioita enemmän.
Aivot sen sijaan tuntuvat olevan ihan narikassa. Työpäivän jälkeen kun pitäisi lenkille lähteä, en jaksa.
Tuntuu että kaikki energia mitä saan ruokavaliosta, kuluu töissä.
Kotona en jaksa paljoa ylimääräistä touhuta.
Odotan että aurinkoisia päiviä alkaisi olemaan enemmän että jaksaisi.

Dieetti kun on lopulla, ajatukset ovat siirtyneet dieetin jälkeiseen elämään.
Kuinka säilytän ruokailurytmin ja kuinka pystyn välttämään ettei pudotetut kilot tule heti takaisin?
Olen jo harkinnut, että pitäisikö minun jatkaa superdieetti liteä, vai mikä sen valmennuksen nimi olikaan.
Se on kuulemma kevennetty versio superdieetistä.
Ehkä kuitenkin ensin pari viikkoa yritän varovasti siirtyä perheen kanssa samaan ruokavalioon. Tottakai kevennetysti.
Juustopatonki. Sitä mun tekee mieli. Työkaverini sanoi että tuo mieliteko voisi kertoa jo raskaudesta. Ei, en ole.

Toinen "ongelma" mihin olen kohdannut superdieetin aikana ovat painajaiset. Kyllä, näen painajaisia. Aamuyöstä herään hikisenä siihen että olen unissani mässytellyt leivoksia, sipsejä yms. Ihan hirveitä unia. Tai lähinnä se tunne herätä ihan paniikissa siihen.

Menemme ensi viikonloppuna häihin. Ostin ennen superdieetin alkua mekon itselleni. Otin sitten kokoa XL, koska ajattelin että Espritin vaatteet on tavallista pienempää mitoistusta. Eilen sitten sovittelin mekkoa. Harmikseni huomasin että rintojen kohdalta on täytteet hävinny ja puku lörpähtää. Olisi sittenkin pitänyt ostaa koko L. Täytyy alkaa varmaan miettimään puvun kaventamista. Täytyy vain ajatella positiivisesti, että ainakin on lähtenyt ylimääräistä rasvaa pois.